Wednesday, August 23, 2006

Hector 10.7.2005, Kaivopuisto, Helsinki

1. [kanadalaista folkkia]
2. Kuunnellaan vain taivasta
3. [kenties jotain liian uutta (1990-)]
4. Hannikaisen baari
5. Heinäpellolla
6. Yhtenä iltana
7. Missä on Lady Jane
8. Herra Mirandos
9. Eurooppa
10. Seisovaa ilmaa
11. Omassa kotona
12. Ake, Make, Pera ja mä

Rakkaus alkaa juuri niin, aika kun sattuu kohdalleen... Kaivopuiston ilmaisessa piknik-konsertissa oli havaittavissa joko liiallisia lämpötiloja tai pääkaupunkiseutuhenkistä ylimielisyyttä, sillä useimpia puistoon asti vaivautuneita kiinnosti enemmän oman navanympäryksen rusketusaste kuin iltapäivän esiintyjät. Osuutensa voi olla myös sillä, että maakunnista tulevia vieraita ei ilmaiskonserttien tarjonta taatusti pääse väsyttämään, toisin kuin paikallisia. Joka tapauksessa niin 22-Pistepirkko kuin Hectorkin järjestivät kaikin puolin moitteettoman tunnelmatuokion.

Koska Pistepirkko-keikan arviointi tyssäsi raukaisuun ja liian kaukaiseen sijaintiin kaiuttimiin nähden, ainoastaan iltapäivän myöhäisempi esitys saavutti maakuntavierailijoiden väsyneet aistit toden teolla. Hectorin folk-henkinen avauspala ja kolmantena vuorossa ollut mysteerikappale jäivät kyseisiltä aisteilta toistaiseksi tunnistamatta, mutta muutoin valikoima oli sanalla sanoen ilahduttavan perinteinen. Artistin mukaan Herra Mirandos sai juuri kesän kantaesityksensä, ja oli samalla alkuillan pysähdyttävin kokemus. Pienenä miinuksena voidaan mainita koskettimien hetkellinen hukkuminen tai jopa täydellinen kadotus, mutta mitä ei ihmiskorva kuule, sen voi vapaasti kuvitella päässänsä (ei päissänsä).

Suurimman vaikutuksen allekirjoittaneeseen teki Hectorin ja bändin vankkumaton osaaminen. Tältä porukalta on turha odottaa överiksi vedettyä yhteensoittamattomuutta, vessapaperin vetämistä päähän tai perseen esittelyä kesken keikan. Kenties jossain on ihmisiä, joita sellainen oikeasti viihdyttää, mutta normaaleilla sielunvoimilla varustettu yleisö luultavasti antaa mielummin taidon puhua puolestaan. Olkoot genret ja elämänfilosofiat reväisty mistä tahansa - soittaminen yhdistää aina, jos sen osaa.

Bändin soitosta kuulsi läpi se sama tinkimättömyys, jolla Hector on tehnyt lukuisat loistavat käännöskappaleensa (Sudenkorento, Kissojen yö, Kuinka voit väittää, Lasikevät / Surullinen Liisa, Kerro vaan). Niissä hän on alansa huippua, eikä suotta. Keskenkasvuisen himmiökakaran on keskustelupalstoilla ja blogeissa helppo halveksia sitä mistä ei ole koskaan edes kuullut, mutta kuka tahansa voi kokeilla kääntämisen vaikeutta ottamalla tavoitteekseen alkuperäisen kappaleen hengen. Syön tämän tekstin sitten kun joku maallikko siihen pystyy.

Kaivarissa Hectorin unohtumattomasta käännöstuotannosta nautittiin Juicen suotuisalla avustuksella syntynyt Lou Reed -versiointi Seisovaa ilmaa, kuuleman mukaan koreografia oli kuitenkin ikioma.

Kuulijoita pitivät hereillä yleisöön pesiytyneen pakollisen känniääliön (1 kpl) lisäksi myös yllättävät sovitukset, joista etenkin Yhtenä iltana alkoi suorastaan hämäävästi. Hannikaisen baari oli livenä yhtä riemastuttava kuin levylläkin ja Lady Jane totutun kaunis, eivätkä edes Eurooppa -levyn melkein vakavamieliset maailmanparannuskappaleet latistaneet tunnelmaa. Hectorille on luonnollista antaa rauhankaipuun ja Dylan ja Bolan -hengen kuulua tuotannossaan. Vaikka kyynikkona on helppo todeta, ettei maailma sillä pelastu ja suurin osa ihmisistä on joka tapauksessa suoraan sieltä perseestä, aina on tilausta muillekin mielipiteille. Ilman sitä ei Peitsamokaan olisi koskaan voinut runoilla tätä pätkää.

"Hector on hyvä jätkä
vaikka joskus naiivi on,
vaan on tunteellinen hölmö parempi kuin tunteeton"

En osaa antaa yhtään sen parempaa luonnehdintaa. "Mä olenko kenen, ja ketkä mua arvostelee?" Entä millaista on kirjoittaa, kun kaikki on sanottu?


Tarkista muistikuvasi artistin tuotannosta näillä Hector-sivuilla

0 Comments:

Post a Comment

<< Home