1. Viikon perehtymisjakso
2. Täytyy muistaa (tapaus Foliosurmat)
3. Synkkää lunastusta, baby
4. Tie tomun suuntima
5. Aurinko kaikennäkö
6. Ja jos
7. Mustaa ei ole
8. Jarrutan
9. Uin ja näin
10. Irene Kaktus
11. Kultainen leikkaus
12. Suvannossa ylpeä ilme
13. Sivulla jatkuu
14. Eräät tulevat juosten
Onko olemassa paikkaa, johon emme Nollapisteen perässä lähtisi: Helsinkiin, Imatralle, jopa Kouvolaan. Ennätysmyöhään (00.10) alkaneen keikan tapahtumapaikkana oli teinihenkinen mutta lipunhintatietoinen musiikkiravintola Rytmikatti, josta paikalliset voivat olla ylpeitä, sillä heillä sentään sellainen on - toisin kuin eräässä nimeltä mainitsemattomassa kaupungissa, jossa tyydytään ketjuyökerhon purukumipoppiin ja tusinaräkälöiden tukanpyöritykseen.
Keikan myöhäiseen alkamisajankohtaan lienee vaikuttanut kuulijoiden vähäinen määrä. Yleisöä oli paikalla hädintuskin pienen tanssilattiallisen ja kolmen sohvan verran. Mielenkiintoinen yksityiskohta oli sohvalla istujien jakautuminen hiusten pituuden mukaisiin kuppikuntiin, joita tosin verotettiin yhdellä hengellä, kun yksi kuulija ei lukuisista herättely-yrityksistä huolimatta pysynyt hereillä ja poistettiin paikalta. Vaikka saimme illan mittaan yliannoksen diskopalloa, osoittautui kokemus positiiviseksi ja yhtyeen sointi tuoreeksi.
Tuoreudesta huolehtivat etenkin keikkojen uusi kosketinsoittaja sekä uuden Seitsemäs sinetti -levyn anti, josta parhaat palat nautittiin heti kahden ensimmäisen kappaleen myötä. Pian tämän jälkeen kuultiin noin kymmenminuuttinen Tie tomun suuntima -sessio, jonka loppua väritti ainakin allekirjoittaneelle avautumaton lyriikka - "kaksi suikaletta kiinnitetty huolellisesti" .."malmisuoni saattaa estää uudisrakennuksen valmistumisen". Tutumpaa Liimattaa edusti luonnollisesti Ja jos, jonka penkinpainajaisiin oli aikaa kuutisen viikkoa.
Uin ja näin -kappaleessa seikkaili kuiva sammakko vähän pohjalla ja kertoja poikkesi yleisestä pystykorvalinjasta arvellessaan kurittavansa Pepiä tai Tessua. Yhtyeen setti muodostui viimeistä kymmenminuuttista lukuunottamatta 2000-luvun tuotannosta. Illan kruunasi aina yhtä pysähdyttävä Suvannossa ylpeä ilme -teoksen viides osa, jonka ei olisi suonut loppuvan koskaan. Toisaalta, jos se ei olisi loppunut, olisimme yhä Kouvolassa. Kuvitelkaapa moista kohtaloa!
Ennen hotelliin paluuta vaihdoimme muutaman sanan rumpali Krutsinin kanssa. Samalla saimme haltuumme Ahkerat simpanssit -äänitteitä ja yhden vaaleanpunaisen renkipaidan edulliseen sopuhintaan. Parempia aikoja ja seuraavaa keikkaa odotellessa on siis mahdollisuus kuunnella vaikkapa Sukuelin tuulessa -hittiä. Näihiin kielikuviin ja näihin tunnelmiin, päätämme päättää tähän.
No comments:
Post a Comment