Friday, March 30, 2007

ÄM testaa - Regina: "Oi miten suuria voimia"

Äänimaailman testiryhmä on ensimmäistä kertaa tekemisissä Reginan levyn kanssa. Tietämys yhtyeestä rajoittui stereotypioihin, kriitikoiden arvosteluihin ja mainittuihin etäisiin yhteyksiin mm. TV-Resistorin kanssa.

Poikkeuksena säännöstä toimi tämän kakkosalbumin toinen raita "En tiennyt että osaan tanssia", joka on jotain kautta ennestään tuttu - ilmeisesti radiosoitosta, vaikka emme kuuntele radiota.

Korviinpistävää Oi miten suuria voimia -lätyssä on sen degressiivinen kehityskulku selkeästä hittiaineksesta kohti puuroutuvaa täytemateriaalia. Kokemuksen täydellistämiseksi ÄM-testiryhmä suosittaakin erityisesti neljää ensimmäistä lohkaisua.

Kiitämme: Soveltuu kaikille, parantaa myös kyyniset. Hyvä muotoilu ja viimeistely, helposti omaksuttava, harmiton. Runsaat tilat.
Moitimme: Costi -assosiaatiot, kuluneet vuosikymmenet, kesken jääneet oivallukset.

*** ½

Monday, March 05, 2007

Viapori Winter Blues, Helsinki 3.3.2007

1. Aavaa preeriaa
2. Hyvästi kotimaa
3. Bum! Bum! Bum!
4. Käärmeen laulu
5. Lihava rakkaus
6. Ankara
7. Ikuisesti minun
8. Lasten mehuhetki
9. Kova luu
10. Dumari
---
11. Tonnin stiflat
---
[Johnny Cashia, kappale jäi tunnistamatta]
Bad moon rising
House of the rising sun
[Jotain]

Muut esiintyjät:
Esa Kuloniemi & T-Bones (& Judge Bean)
Pekka Helin Hipsters

Monen mutkan takana Suomenlinnan Tenalji von Fersen -salissa vietetyn illan aloittivat toiveiden mukaisesti Tuomari Nurmio ja Tohtori Hillilä. Vaikka salin kalustus muistutti teknillisen yliopiston luentosalia tai jättimäistä neuvotteluhuonetta, miljöötä ei voi moittia, ja tarjoilupöydästökin ansaitsee ryntäyksestä huolimatta hyvän maininnan.

Oheisessa kappalelistassa lienee asiavirheitä, mutta selväksi kävi, että tämä oli näkemisen ja kuulemisen arvoinen koostumus. Pääartistin suoritus oli ammattimaisen puhdas, nuorekas mutta elämää nähnyt. Mutkia ei oiottu vaan tehtiin eheä ja soitantoinen setti. Siitä todennäköisesti pitivät kaikki, paitsi se lähistöllä istunut teinityttö, jonka sukulaiset olivat raahanneet mukaan seurueen koristeeksi.

Oman ryhmittymämme kaukaisen ja poissaolevan jäsenen muistoltakaan emme välttyneet, sillä parin pöydänmitan päässä istui viralliseen asukokonaisuuteen pukeutunut pulleahko keski-ikää lähestyvä mies, joka ensimmäisen viinipullollisen jälkeen rohkeni hymyillä, toisen pullollisen jälkeen heitti ilmoille iloisia tuuletuksia ja kolmannen pullon jälkeen päätyi lavan edustalle heilumaan bluesin tahtiin asiantuntevan näköisenä.

Valitettavasti Aija Puurtinen oli sairastunut ja kauan odotettu Honey B & T-Bones typistyi Esa Kuloniemen T-luiksi. Toisaalta vältyimme kokonaan tuoppien tipauttelulta. Ohjelmanmuutos ja esiintymisjärjestys oli aistittavissa myös yleisöstä, joka oli parin tunnin kuluttua huvennut puoleen alkuperäisestä. Itsekin harkitsimme lähtöä jo puolenyön lautalla, mutta pienen miettimisen jälkeen valitsimme tuntia myöhemmän vaihtoehdon.

Ensi kerralla samaan tai johonkin toiseen paikkaan, ja omat Ämpärinaiset mukaan!