Etenkin loppupuolen klassikot (Opi perusasiat sekä ensimmäisenä encorena kuultu Kenen joukoissa seisot) kirvoittavat yleisöstä valtavat suosionosoitukset, eikä nyt puhuta pelkästään lavan edustalla seisseistä ihmisistä vaan koko festivaalin laajuudesta. Kaikilla kielillä vaikenevana amatöörikitaristi-pianistina edustan näkemystä, jonka mukaan taidolla käytetty ihmisääni on instrumenteista kaunein. Sitä se on myös tänään Agit Propin nelikon täydelliseksi hiotussa performanssissa, jota maustavat hillitysti flyygeli, rummut ja basso. Laulajista Sinikka Sokan oikea käsi on jostain syystä paketissa, mutta se ei tasapainoa haittaa.
Agit Prop
Myyntipöydältä mukaan tarttuu Työväen laulukirja sekä Olavi Uusivirta -kangaskassi. Mutta missä viipyy Pätkätyöväen laulukirja, puhumattakaan Pätkätyöväen karaoke-dvd:stä? Materiaalia olisi vaikka omasta takaa. On Maisteria, kolmen soinnun väitöskirjapunkkia, vieläpä Hectorin Monofilharmoonikko yliopistoversiona.
Väitöskarjan edustaja ammattiliittopaidassa, v. 0.9. Käsi on symbolisesti ojennettu kohti seuraavaa apurahaa
Väitöskirjani sä saat
sen sulle yksin lähetän
en kyllä tahtoisikaan muiden
sitä näkevän.
Väitöskirjani on
yksinkertainen
siinon alku ja keskikohta
sekä loppu.
TÄSSÄ KAPPALEESSAKIN ON ONNEKS LOPPU.
Kevät toi kevät toi maisterin
kevät toi kevät toi tohtorin
kevät toi projektille hanslankarin
ja rannoille hampparin.
Niin paljon minä kärsinyt olen,
monta kyyneltä vuodattanut
niin paljon minä julkaissut olen
mutta yhä vain ahdistunut.
Kesällä töitä teki maisteri
kesällä töitä teki tohtori
kesällä töitä teki hanslankari
lojui rannalla hamppari.
Kuin veitsi minun rintaani viilsi
sinun lauseesi viimeinen
se oli niin järjetön väite
niin hauras ja petollinen!
Syksy vei syksy vei maisterin
syksy vei syksy vei tohtorin
syksy vei projektilta hanslankarin (nii!)
ja rannoilta hampparin.
Oi miksi minä tyhmänä synnyin
miksen syntynyt viisaana
minun pomoni ei suosi tyhmää
hän suosii vain viisaampia.
Talvella nälkää näki maisteri
talvella nälkää näki tohtori
talvella nälkää näki hanslankari
lihoi linnassa hamppari.
Niin paljon minä kärsinyt olen
monta kyyneltä vuodattanut
niin paljon minä julkaissut olen
mutta yhä vain ahdistunut.
Kiitos riittää, sanoisi tähän muuan aerojumppaaja.
Pelle Miljoona ja Unabomber jatkavat pitämällä yllä festivaalin tervettä henkeä kantaaottavilla lauluilla. Saavun parahiksi paikalle kuulemaan, kuinka Moottoritie oli taas kuuma, mikä tosin herättää pohdinnan siitä, voiko kyseisen kappaleen esittää joukkoliikennettä tukevassa konsertissa. Ilmoille kajahtavat mm. Olen kaunis, Kaipaan sua, Leipäjonossa on tunnelmaa sekä kaksi encorea, Auschwitzista Guantanamoon ja luonnollisestikin Tahdon rakastella sinua. Jälkimmäisen koreografiaksi ei erityisen hyvin sovi valssiotteella pyörähtelevä keski-ikäinen pariskunta. MySpace tietää kertoa, että Pelle Miljoona & Unabomber esiintyy elokuun 8. päivä Lappeenrannassa, jossa ei yleensä tapahdu mitään. Uskomatonta! Ihmeellistä! Hämmästyttävää!
Pelle Miljoona & Unabomber
Kello 22 ovat vuorossa Tuomari Nurmio ja Hunajaluut eli Aija Puurtinen, Esa Kuloniemi ja rummuissa Markku Hillilää tuurannut palkittu jazzrumpali Jaska Lukkarinen, joka vaihtoi onnistuneesti rockvaihteelle. "Me lähdetään tästä pyyhkäseen näitä systeemejä", tuumasi Nurmio alkajaisiksi, ja hyvä että pyyhkäisivät. Edelliset noin kolme yritystä kuulla Honey B & T-Bonesin soitantaa livenä olivat jääneet väliin, ensin Suomenlinnan bluesfestivaaleilla Puurtisen sairastuttua sekä kaksi kertaa baariesiintymisten muuten vain peruunnuttua. Edellinen kerta saattaa siis hyvinkin olla se viime vuosituhannen Ilosaarirock -teltta, jossa muuan mieshenkilö innostuksissaan unohti pidellä kiinni oluttuopista ja juoma tipahti.
Settiin kuuluvat sulavasti yhteen soljuva Aavaa preeriaa, Älä itke Iines, Kurjuuden kuningas, Hunajainen paholainen, Sunnuntaina, Hän on täällä tänään (joka tällä kokoonpanolla on hilpeydessään Muppet show -tasoa), veretseisauttava Kurja matkamies maan, Rion satamassa, Lasten mehuhetki, tunnistamattomaksi jäänyt Puurtisen soololaulama "Irrota kahleet sydämen ... Missä on se paratiisi joka meille annettiin", Tuhma hauva, Ramona, Huda huda ja encorena jälleen Dumari.
Tuomari Nurmio & Hunajaluut
Lauantain kuuntelukierrokseni päättää Olavi Uusivirta, joka pääsee aloittamaan parinkymmenen minuutin viiveellä noin 23.50. Alussa kuullaan pari akustista soolopalaa, joista jälkimmäinen on omistettu Juice Leskiselle, jonka artisti ehti tavata elämänsä aikana kerran. (Miksi kameran videotoiminto ei ollut käytössä nyt, vaan pelkästään ensimmäisen kappaleen aikana?!)
Bändin noustua myös lauteille kuullaan Huomenna hän tulee, Tyhjiä sanoja, 606, Ukonlintu ja virvaliekki, Me ei kuolla koskaan, Ala vetää, kosketinsoittaja-serkun kanssa performoitu Synnyin tappamaan (jota voin hyvällä syyllä suositella myös amatööripianisteille, jos heillä on onni löytää vaatimukset täyttävä laulaja), Sunnuntailapsi, Viimeinen kesä, Löysäläisen laulu, On niin helppo olla onnellinen, Salmisaaren Salome, Irrallaan, jossa Uusivirta toivoo suosionosoituksia soittaessaan "Valkeakosken historian paskimman kitarasoolon", Minä olen hullu sekä encorena Sininen kukka, tosin viimemainitusta ei ole enää tarkkaa aistihavaintoa.
Minä olen hullu -kappaleen aikana yleisöstä noudetaan vapaaehtoinen, tai ainakin melkein, avustaja, jonka nimi on Viivi. Avustajalle annetaan Hohnerin sopraano-melodika, jolla häntä pyydetään soittamaan soolo. Pienen rohkaisun (ei nestemäisen) jälkeen Viivi tekee työtä käskettyä ja lopputulos on paitsi hauska myös musiikillisesti korviahivelevä. Ei ihme, että minua on jo pidempään askarruttanut, mitä kappaleesta saisi kotioloissa aikaan käyttämällä yhtä viritettyä ja yhtä epävireistä sähkökitaraa. Olisiko missään vapaaehtoista avustajaa huolehtimaan siitä toisesta kitarasta? Tai edes melodikasta? Nokkahuilusta? Säkkipillistä? Triangelista?
Ikäkompleksi ei näyttäydy enää festivaalin lauantai-illassa, vaikka allekirjoittaneessa vallitseekin koko ajan omituinen tietoisuus siitä, että kukaan toinen lavan edustalla seisoskelevista ihmisistä ei laula mukana sekä Tuomari Nurmion että Olavi Uusivirran keikoilla. Mutta pätkätyöväen perimmäinen viisaus opettaa, että kansakunnan PA-kaapin päälle kuuluvia taiteilijoita tulee kunnioittaa, ja muihin tutustua sopivina annoksina ja ilman ennakkoluuloja.
Ja Valkeakosken keskusgrilliltä saa runsaalla kolmella eurolla valtavan kokoisia lihapiirakoita, joita ei väsyneenä jaksa nauttia kokonaan, ja päällä on niin paljon kaalisalaattia, että puolet siitä löytyy aamulla syöjän nenästä.
"Nuorena ei tarvitse nukkua." Mutta mitä enemmän juon, sitä enemmän nukun.
Juon, siis olen.
En syö, olenko siis vai kuihdunko?
No comments:
Post a Comment