Lupasin edellisessä postauksessa, että kirjoitusten taso laskee perjantain virallisen Klubi-tarkkailun jälkeen kuin lehmän häntä. Niin se tulee myös tekemään, koska mitään selväjärkistä havainnointia ei lauantain-sunnuntain aikana enää harrastettu.
Toki huonommin meni sillä 2cl Jägermeister-koeputkipatteriston hankkineella perjantaihoipertelijalla, jolle yhden suoran askeleen ottaminen oli lähes ylivoimainen tehtävä, tai jalkakäytävää pitkin sick-sakanneella teinitytöllä, joka saattoi itsemurhapyöräilyni vuokrarähjällä kokonaan uusiin sfääreihin. Käytännössä polkupyörä hyökkäsi ajajansa jalkaan vasta myöhemmin kotimatkalla, ja mustelmakin oli kovasti vaatimaton.
Aamuyöllä varasteleva harakka löysi tiensä armoitetun ihanan solumajamme parvekkeelle tähtäimessään Citymarketin avonaiseen muovipussiin loppusijoitettu minigrip-pussillinen cashewpähkinöitä. Nokkimisyritysten ääniin ei voinut olla heräämättä, paitsi toinen keittiössä sijainneen tyttösolun asukkaista. Allekirjoittanut olisi mielellään häätänyt räpiköivän linnun, mutta parvekkeen ovi oli tilasyistä blokattu keittiönpöytäkompleksilla ja täten ainoaksi hätäratkaisuksi jäi tuuletusikkunan sulkeminen.
Aamulla selvisi, että kyseinen pussi oli kovasti nokittu mutta ehjä. Pähkinäannos meni hukkaan, mutta kun on harakka testaajana, voi hyvällä syyllä kehua tuotteen laatua. In minigrip we trust!
Lauantaipäivä valkeni suloisessa kesäsateessa, joka tosin alkoi vasta puolenpäivän jälkeen, mutta lievä valehtelu on sallittua. Myöhemmin iltapäivällä suunnistimme festivaalialueelle ja kaikki mahdolliset punaviinipakkaukset joko nautittiin etukäteen tai jätettiin viinanarikkaan koristamaan maisemaa, sillä niitä ei saa kuljettaa tapahtumien keskipisteeseen varsinkaan luovilla tavoilla. Välivierailu viinanarikassa aiheutti yllättävän paluuruuhkan: porteille oli ehtinyt muodostua läpitunkematon jono. Jonottamisen tuskaa lievensi se, ettei kukaan yrjönnyt vieressä, toisin kuin narikalla.
Onnistuimme kiitettävässä määrin välttämään anniskelualueen ylihintaiset lämpimät kaljat, ja mömmöistäkin nautittiin ainoastaan hedelmiä hartaan ilmeen vallitessa.
Scandinavian Music Groupin sekä von Hertzen Brothersien keikkaluonnehdinnoiksi sopivat edellisen päivän Hanoi Rocks -adjektiivit. Paljon paremmin olivat asiat Plutonium 74:n kohdalla, ellei lasketa sitä, että eräs sekapäinen blogitohelo suuntasi ensin YleX-stagelle, jossa esiintyi ruotsalainen ylidoupattu raskaan musiikin kokoonpano. Kun lopulta oikaisimme takaisin Rentolavalle, oli Plutonium jo ehtinyt soittaa Peittoalueen ulkopuolella -levyn asiahuumorilla groovaavan kimppahumpan "Kaisa meni diskoon". Luvassa oli kuitenkin vielä annos Tuubajuubaa sun muuta kuubaa, eikä seuraavana päivänä hankitun kakkosalbumin(2) perusteella siinä Alakerran(2) orkesterissakaan ole moittimista. Ei vaikka raidan alku kuulostaakin aivan Ultra Bralta, ja täten olemme koonneet epätoivoisen aasinsillan tämän tekstikappaleen ensisanoissa mainittuihin epäinhimillisyyksiin.
Festarikuvauksen mukaan Plutonium 74 on "kuusitoistajalkainen kummajainen, jonka musiikista ei voi olla tulematta hyvälle tuulelle". Keikka teki kuulijoihin vaikutuksen, ja kuulemattakin voi suositella bändin debyyttialbumia Pasilasta Kallioon sikäli kun se on kuullulla tavalla reggaepainotteinen; Peittoalueen ulkopuolella -plätällä on annettu tilaa myös kokeiluille ja hiljaisuudelle.
Sää poutaantui illaksi ja Ismo Alanko Teholla -setin aikana seurueessamme keskityttiinkin lähinnä pressun päälle muodostuviin kommuunisiin muodostelmiin. Kuten aina festareilla, nurmikolle eksyi myös yksi ylimääräinen nukkuja, jota kukaan ei tunne.
Rapakon takainen R&B -setä Joe Bataan väritti Rentolavan iltaa ammattitaitoisen ja monikulttuurisen kokoonpanonsa voimin. Miehellä on takanaan yli 40 vuoden ura, mitä ei voi olla kuulematta lopputuloksesta. Spiikkien perusteella huomattava osa soittajista oli "löytynyt" Barcelonasta.
Ilosaarirockin lauantain pääesiintyjä oli luonnollisestikin paikallishumppaorkestra Eläkeläiset, jonka juhlakeikka päättyi monien näkijöiden silmissä ennenkokemattoman mittavaan ja näyttävään ilotulitukseen. Shown hinta lienee ollut kuusinumeroinen. Allekirjoittaneella pyöräilyseuransa kanssa oli ilo havainnoida tapahtumaa Suvantosillan toiselta laidalta, joka tarjosi suorastaan aitiopaikan ilotulituksen katseluun. Lähempänä paikalla olleet kokivat muun muassa tuhkaasataaniskaan -performanssin.
Varhainen nukkumaanmenoyritys ei aivan onnistunut, eikä ollut syytäkään, sillä sangrian vaikutuksen alaisena olleelta soluasukkitoveriltamme kuulimme muun muassa tarinat "kaikki P-sanat vieneistä vaihtareista" ja aiemmista hilpeistä pippaloista, eikä perjantain hieman epäluuloisesta suhtautumisesta asunnon kahdeksaan yllätysasukkaaseen ollut tietoakaan. Talon alakerrassa puolestaan oli käynnissä epätoivoinen pyykinpesu ja linkous, joka kesti 2 tuntia ja 15 minuuttia.
Terveellinen savun henkäys kesäyössä on aina paikallaan, varsinkin kun tuulet tyyntyvät ja sikarit suostuvat syttymään.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
Maustetytöt, Imatra 26.11.2021
Vaikka olen majaillut Ruokolahdella pian vuosikymmenen, tutustuin vasta nyt naapurikylän Kulttuuritalo Virtaan ja sen mainioon Karelia-salii...
-
Ensimmäinen ilosaariviikonloppuni sitten vuoden 1999 käynnistyi syystäkin suositellusta Wanha Jokela -ravintolasta, jonka muikkuannoksessa e...
-
1. Päivä järvellä 2. Naapurissa puretaan taloa 3. Suuria voimia 4. Katso maisemaa 5. Soitan sitten sinulle 6. Tässä vaiheessa kaikki on jo n...
No comments:
Post a Comment