Monday, July 28, 2008

Ilosaarirock, 13.7.2008

Kolmantena päivänä, kun mikään ei enää nouse kuolleista ja jo pelkkä festariruoan käry alkaa oksettaa, on aika astua maihareihin ja ottaa mahdollisimman hidas suunta luoteeseen. Tai tässä tapauksessa vuoteeseen, mikäli avaruuspeiton, huovan ja peittomytyn yhdistelmä lasketaan sellaiseksi. Neljät päiväunet ottanut bloginpitäjä kieltäytyy täten kaikesta järjellisten asioiden kirjoittamisen vastuusta.

Ennen festivaalialueelle lähtöä nautimme asiallisen piknikin, jota värittävät olut, kuohuviini ja mansikat jäätelön kera tai toisinpäin. Samalla kuullaan sitting-in-the-kitchen -komiikkaa aiheista mutteri navassa, mitä lintu sanoo ja kynttilän puhallus, esittäjinään parivaljakko MS & TS. Alueen lähistöllä jälkimmäinen kiipeää puuhun, saa allekirjoittaneelta rahapalkinnon ja paikalle osuneelta järjestysnaiselta välittömän paheksunnan ja laskeutumiskehotuksen.

Festivaalitapahtumien keskipisteeseen päädytään lyhyen keskustavisiitin ja pyöräpalautuksen jälkeen samaan aikaan, kun Turisas esiintyy. Suurin osa sunnuntain havainnoista perustuu konditionaaliin: jokaisella lavalla luultavasti olisi jotain, muutakin kuin päästagen Lauri Töhkä tai turhan kaavamaisesti rullannut ulkomaanvieras Common. Ypö-Viis heittää välissä paikoin iällisesti elähtäneen mutta hyvin toimivan punk-setin, joka inspiroi väsynyttäkin kuulijaa: musiikkia ei pidä ajatella liian vaikeasti, varsinkaan jos tekee työkseen tutkimusta.

Rentolavalla puuhailee hämäränkuuloinen dipi-dipi-dipi-dipi-dipi -puhallincombo, joka lienee ollut romanialainen Fanfare Ciocarlia.

Illan pääesiintyjä on Nightwish, josta on kaukaa tarkkailtuna todettava savolaisittain, että eipä tuo huono ollut jos ei hyväkään. Sympatiat Kiteetä kohtaan kääntävät vaa'an nykyisestä vokalisoinnista muinaisiin aikoihin ja Turusen suuntaan - tämä siis vuosien mittaisena kuullun ymmärtämisharjoituksena, mitenkään yhtyeen omia tarpeita väheksymättä.

Helsingin Sanomien Jarkko Jokelainen on luonnehtinut Anette Olzonin lavaesiintymistä karaoke-emäntämäiseksi ja abbamaiseksi, johon itse lisäisin kolmanneksi termiksi Euroviisut. (Lienee ruotsalainen syntymäominaisuus - ajatelkaapa Abban lomassa vaikka Eva Dahlgrenin tunnetuinta tunnelmapalaa Ängeln i rummet sovituksineen, till exempel.)

Mutta mitä muutakaan musiikki olisi kuin erilaisten kulttuurien kohtaamista, niihin tutustumista ja sietämisen opettelemista. Parhaillaan niistä syntyy jotain muutakin kuin viskinhuuruinen kasa umpisuomalaista tuskaa, jossa jokainen on oman elämänsä raunio, Johanna Raunio.



Sunnuntain pilvisektiossa nähtiin muun muassa Jesse, mutta tapahtuma ei päätynyt valokuvaan. Sitä harmitellessa yleistä maantasaosastoa huovan päältä tarkkailtuna.

Festivaali päätetään osaltamme gospelinsekaisella kotiin- eli soluunkävelyllä, koska pyörät on jo luovutettu. Swing low, sweet chariot!

0 Comments:

Post a Comment

<< Home