Uuden Musiikin Festivaali, Turku 5.8.2007

1. Päivä järvellä
2. Naapurissa puretaan taloa
3. Suuria voimia
4. Katso maisemaa
5. Soitan sitten sinulle
6. Tässä vaiheessa kaikki on jo niin vakavaa
7. Paras aika vuodesta
8. Elokuva
9. En tiennyt että osaan tanssia

Loman viimeisen päivän kunniaksi (en ole surullinen, vain unen tarpeessa) seurasimme pari keikkaa UMF:n päätöspäivästä Turussa, tuossa perinteiden ja vaihtoehtojen suloisen suolaisessa potpurissa.

Iltapäivällä estradille pääsi Regina, alkuillasta vajaan puolen tunnin mittainen Jori Hulkkosen ja kumppaneiden Acid Sumfonia Niin virtaavat kyyneleet kuin viini sumfonioituna kymmenellä Roland TB-303 -syntetisaattorilla ja Hulkkosen itsensä TR-808:lla. Kokonaisuus oli toimiva ja nk. yllättävä, mutta jokin osa teoksen olemuksesta ei auennut kummallekaan kuulijoista ja sai vähemmän soittavan osapuolen jopa kaipaamaan jotain ihan muuta, nimittäin Apparat Organ Quartetia.


Tapahtuma oli sijoitettu katedraalikoulun sisäpihalle, aina mainiota Aulaa vastapäätä. Tilat eivät olleet suuret, mutta riittävät. Järjestävän tahon edustajissa oli mukana useita päteviä harjoittelijoita. Organisointia ja tiedonkulkua on kuitenkin syytä moittia, ei vähiten siksi, että ennakkoon UMF:n sivuilla 8 euron hintaiseksi ilmoitettu lippu maksoikin 15.


Helle ei onneksi ollut vielä saavuttanut Turkua, sillä nykyiselläänkin Regina oli paitsi sisäelimistöä myös vesipulloja liikauttavaa. Yleisön alku-ujous (Miksi te ootte niin hirveen kaukana, tulkaa tänne lähemmäksi) hiipui vähitellen, ja olipa paikalla jopa uskaliaita, jotka poistuivat anniskelualueelta lavan eteen. Myös allekirjoittaneen vasen pikkusormi saattoi tahattomasti nytkähtää rytmin tahdissa. Rakas tohtori, onko edessä väistämätön tulevaisuus bilehileenä tai pogoajana? Entä olenko valeraskaana?

Olosuhteet olivat joka tapauksessa melkein kohdallaan, vaikka varhainen iltapäivä verotti kuuntelijoiden energiaa. Olisikohan paikalla ollut jopa edellisten iltojen alkoholinkäytöstä väsyneitä amatööreja.


Elokuva oli saanut levyversiota rehevämmän kuosin, ja kautta setin Reginan iltapäiväshow pysytteli kirkkaan huolettomissa mutta ammatillisesti viimeistellyissä sfääreissä. Encorea ei tapahtuman aikataulujen vuoksi nautittu, joskin En tiennyt että osaan tanssia voidaan henkisesti laskea sellaiseksi. Suurin miinus tuli yleisön puolelta: kumpikaan albumeista ei sattunut mukaan nimikirjoitusta varten. Puitteet olisivat olleet erittäin suotuisat.

Ensi kerralla uudestaan, mutta halvemmalla!

Kari Peitsamo, Ämyrock, Hämeenlinna 30.6.2007

1. Let's born to rock
2. (???)
3. Ämy 25 v.
4. Porno with whiskey (Jailhouse rock)
5. Viiala
6. Imagine
7. Kauppaopiston naiset (Summertime blues)
8. Remu gave me a jacket
9. Vi ska spela rock
10. Johnny B. Goode
---
11. Perseitä, perseitä, perseitä
12. Pieni iloinen koira
---
13. Setä Ben ja hänen lentävät syntetisaattorinsa:
Minut lukittiin vahingossa galleriaan



"Terblee lisää" --- "Play it loud!" Dobly oli ilmeisesti kohdallaan. Karin 30. Ämykeikka huivaistiin ilmoille hyvissä ajoin varttia vaille kaksi iltapäivällä. Juhlan kunniaksi festivaalin organisaatio muisti esiintyjää amerikkalaisen viskin muotoisella lahjalla. Tuotetta oltiin innokkaasti lahjoittamassa yleisön edustajalle, ennen kuin tavallistakin tehokkaamman pyörremyrskyn lailla tapahtumassa häärinyt järjestysmiesnainen poisti pullon huvialueelta. Yleisölle jäi sentään Porno with whiskey.

I'm in the middle of climax! Välispiikeissä hehkutettiin muun muassa kaikkien aikojen suomalaista keikkavuotta, jota värittävät kansainväliset rocklegendat ja Kari Peitsamo. Kaikesta tästä huolimatta ehdimme myös ihailla retkihuovan vieressä ja alla touhunneita muurahaisia, mustia ja varsinkin punaisia, kuten tapahtuman poliittiseen sävyyn kuuluu. Lisäksi paheksuttiin Hämeen Sanomien, tuon entisen IKL-sanansaattajan, henkistä olemusta, johon ei lukeudu Ämyrockin esitteleminen viikonlopun tapahtumalistalla (!).



Setissä lienee seikkaillut myös Singapore Joe, mutta seurueesta ei saatu tähän vahvistusta. Ämyretken pakolliset matkabanaanit olivat unohtuneet kuulijoilta, eikä Karin Cochran-Berry-Richard -linjalla toteutetun unelmien klassikon "ostin sulle jättiläisalttoviulun" pääesiintyjä ollut sekään mukana ennakkokaavailussa.

Reaalisia viuluja toki oli kuultu jo päivän ensimmäisen esiintyjän, demokilpailun voittaja Circusfolkin osuudessa. Folkia ja jättiläisfontteihin rinnastettavan selkokielisiä progevaikutteita risteyttävä kokoonpano teki posiitivisen vaikutelman jo alle kahdessakymmenessä minuutissa. Yhtye tuntui paitsi viihtyvän myös kunnioittavan sekä soiton ja laulun jaloa taitoa että yleisöä, ja yhdistettynä nämä kolme tekijää lupaavat paljon. Circusfolk kannattaa varata vaikkapa karonkan taustabändiksi, eikä tätä toteamusta pelottavasta ilmiasustaan huolimatta ole millään muotoa tarkoitettu loukkaukseksi.

Paikalliselinvoimaista Raappanaa tyydyimme kuuntelemaan sivukorvalla varhaissikaosaston puolelta (tuolloin lähes tyhjä anniskelualue). Huumoripopiksikin kutsuttu Aksu taas ei tehnyt sanottavaa vaikutusta prinssi- ja prinsessaosastoineen, vaikka "Kymmenen euron seteli" hymyilyttikin - kun on rahaa, voi ostaa kaikkea kivaa. Yleensä on kuitenkin syytä huolestua, jos väliosuudet viihdyttävät enemmän kuin musiikki.


Virolaiset vieraat eli Kosmikud:in menetimme lähes kokonaan keskittymällä maailmanparannukseen ja seurusteluun nyt jo huomattavasti vilkkaammalla anniskelualueella, mutta juomien ja päivällisen jälkeen saavuimme parahiksi seuraamaan Underworld Sleeping Societyn jälkimaininkeja. Osittain on pakko yhtyä takana seisseiden nuorempien tahojen kommenttiin: "Hirveetä paskaa." Yhtyeen esiintymistä ei suinkaan voi moittia, mutta erottuvuus on samalla tasolla kuin punaisten muurahaisten performanssi Che Guevara -lakanalla. Alkoholilla ei ollut osuutta asiaan.

Yleisesti Ämy vaikutti tänä vuonna hiljaisemmalta kuin edellisinä vuosina. Nk. nauhantakainen juoppo-osasto tosin laajeni laajenemistaan, mikä herättää kevyttä huolestumista ajatellen alueen palvelutasoa ja yhdistyksen taloutta. Se pakollinen T-paita sentään vaihtoi omistajaa.

Ravitsemuksellisesti parannettavaa jäi paljon verrattuna edellisiin kokemuksiin. Kalliinpuoleinen herkkulautanen ei nimestään huolimatta häikäissyt olemuksellaan: viisi lihaa muistuttavaa kebabsiivua, vetisiä pakastevihanneksia ja kuivumisen porteille ehtinyttä kurkumakoristeltua riisiä tomaattipyreen kera.

Hälläpyörän iltaesiintyjä TV-resistori oli tällä kertaa niin lähellä mutta niin kaukana. Kahden vuoden takaiset tungoskokemukset yhdistettynä Turun Päiväkodin muistoihin pitivät meidät poissa jatkoklubilta, vaikka päätös olikin osittain yksipuolinen.

Itse Ämyrockin kaksi viimeistä esiintyjää, Sur-Rur ja The Orkestra vaihdettiin yhdistettyyn Linnanpuistoon ja laatuoluen (pakollinen savuolut, 6,20 e) nauttimiseen aina niin runollisessa Birgerissä. Päivällä olimme jo lounastaneet maittavassa pizzeriassa nimeltä Tekes, mikä on tutkimuksellisesti hyvin huolestuttavaa.

Hämeenlinna, you can make it so nice!

Regina & Kemopetrol, Doris 30.4.2007

Hyvin pitkästä aikaa vuorossa on reaaliaikainen aistihavainto LTKY:n organisoimasta aaton hip happeningista, ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1998.

Wappusuunnitelmamme menivät kerrasta täysin uusiksi havaittuani, että kaupungissa vierailee näkemisen ja kuulemisen arvoisia yhtyeitä hintaan 9 e. Näin siis paikkakunnalla, jossa yleensä keikkailevat vain Yö, Popeda, iskelmähumppa, paikalliset letinpyörittäjät sekä imatralainen puutarhakalustekuvasto.

Wanhan tavan mukaan ilta vietettiin varsin täysjärkisissä merkeissä (11, wapunpäivänä 15). Samaa ei voi sanoa illan pääesiintyjän aikana vallinneesta teekkaritunnelmasta, minkä vuoksi havaitsimme Laurasta lähinnä tiaran. Kostoksi havainnoitsija poltti ensimmäistä kertaa vuosiin kokonaisen sikarin tuhoten näin lähiympäristönsä viimeisetkin aivosolut (omat menivät jo). Vasta hieman myöhemmin allekirjoittaneelle valkeni, että ravintolat ovat muuttumassa savuttomiksi, minkä johdosta pian on jälleen haikean nostalgisoinnin aika.

Kemopetrolin jälkihavainnointi jääköön seuraavaan tapaamiseen, mutta tässäkään kerrassa ei millään muotoa ollut moittimista.

Alkuun palataksemme, Reginan lämmityssetti oli paitsi odotetun valmis myös tervehenkinen, ja se nautittiin ihailtavan rauhallisuuden vallitessa. Aulabaarin iloisista hinnoista oli ehditty hädin tuskin nauttia ensimmäinen trio, kun "Suuria voimia" jo loihdittiin ilmoille illan keskipisteen sulassa ytimessä.

1. Suuria voimia
2. Naapurissa puretaan taloa
3. Katson maisemaa
4. Päivä järvellä
5. ...nyt soitetaan hitaampi ja sitten saa taas tanssia... [keltainen koira]
6. Nyt on jo myöhäistä
7. [Olemme niin pieniä]
8. Paras aika vuodesta
9. En tiennyt että osaan tanssia
---
10. Soitan sitten sinulle

Ikään kuin ei illan tarjonnan munasarjoja liikauttava vaikutelma olisi riittänyt, seuraavana päivänä odotti järkytys: encorenakin kuullussa "Soitan sitten sinulle" -lohkaisussa ei kuulijan viikkokausien mittaisesta uskomuksesta huolimatta lausuta jumalallisesti "Ajattelinhan Kalia" vaan sen sijaan "Ajattelin hankalia".

Jälkihuomautuksena todettakoon myös seuraavaa: Päivä järvellä on todellakin Päivä järvellä, eikä Aina järvellä. Mistäköhän blogi on saanut nimensä?

ÄM testaa - Regina: "Oi miten suuria voimia"

Äänimaailman testiryhmä on ensimmäistä kertaa tekemisissä Reginan levyn kanssa. Tietämys yhtyeestä rajoittui stereotypioihin, kriitikoiden arvosteluihin ja mainittuihin etäisiin yhteyksiin mm. TV-Resistorin kanssa.

Poikkeuksena säännöstä toimi tämän kakkosalbumin toinen raita "En tiennyt että osaan tanssia", joka on jotain kautta ennestään tuttu - ilmeisesti radiosoitosta, vaikka emme kuuntele radiota.

Korviinpistävää Oi miten suuria voimia -lätyssä on sen degressiivinen kehityskulku selkeästä hittiaineksesta kohti puuroutuvaa täytemateriaalia. Kokemuksen täydellistämiseksi ÄM-testiryhmä suosittaakin erityisesti neljää ensimmäistä lohkaisua.

Kiitämme: Soveltuu kaikille, parantaa myös kyyniset. Hyvä muotoilu ja viimeistely, helposti omaksuttava, harmiton. Runsaat tilat.
Moitimme: Costi -assosiaatiot, kuluneet vuosikymmenet, kesken jääneet oivallukset.

*** ½

Viapori Winter Blues, Helsinki 3.3.2007

1. Aavaa preeriaa
2. Hyvästi kotimaa
3. Bum! Bum! Bum!
4. Käärmeen laulu
5. Lihava rakkaus
6. Ankara
7. Ikuisesti minun
8. Lasten mehuhetki
9. Kova luu
10. Dumari
---
11. Tonnin stiflat
---
[Johnny Cashia, kappale jäi tunnistamatta]
Bad moon rising
House of the rising sun
[Jotain]

Muut esiintyjät:
Esa Kuloniemi & T-Bones (& Judge Bean)
Pekka Helin Hipsters

Monen mutkan takana Suomenlinnan Tenalji von Fersen -salissa vietetyn illan aloittivat toiveiden mukaisesti Tuomari Nurmio ja Tohtori Hillilä. Vaikka salin kalustus muistutti teknillisen yliopiston luentosalia tai jättimäistä neuvotteluhuonetta, miljöötä ei voi moittia, ja tarjoilupöydästökin ansaitsee ryntäyksestä huolimatta hyvän maininnan.

Oheisessa kappalelistassa lienee asiavirheitä, mutta selväksi kävi, että tämä oli näkemisen ja kuulemisen arvoinen koostumus. Pääartistin suoritus oli ammattimaisen puhdas, nuorekas mutta elämää nähnyt. Mutkia ei oiottu vaan tehtiin eheä ja soitantoinen setti. Siitä todennäköisesti pitivät kaikki, paitsi se lähistöllä istunut teinityttö, jonka sukulaiset olivat raahanneet mukaan seurueen koristeeksi.

Oman ryhmittymämme kaukaisen ja poissaolevan jäsenen muistoltakaan emme välttyneet, sillä parin pöydänmitan päässä istui viralliseen asukokonaisuuteen pukeutunut pulleahko keski-ikää lähestyvä mies, joka ensimmäisen viinipullollisen jälkeen rohkeni hymyillä, toisen pullollisen jälkeen heitti ilmoille iloisia tuuletuksia ja kolmannen pullon jälkeen päätyi lavan edustalle heilumaan bluesin tahtiin asiantuntevan näköisenä.

Valitettavasti Aija Puurtinen oli sairastunut ja kauan odotettu Honey B & T-Bones typistyi Esa Kuloniemen T-luiksi. Toisaalta vältyimme kokonaan tuoppien tipauttelulta. Ohjelmanmuutos ja esiintymisjärjestys oli aistittavissa myös yleisöstä, joka oli parin tunnin kuluttua huvennut puoleen alkuperäisestä. Itsekin harkitsimme lähtöä jo puolenyön lautalla, mutta pienen miettimisen jälkeen valitsimme tuntia myöhemmän vaihtoehdon.

Ensi kerralla samaan tai johonkin toiseen paikkaan, ja omat Ämpärinaiset mukaan!

Korjaamo 20.1.2007

Lisätäänpä tämäkin maininta vain hieman myöhässä.

Matkustimme taannoin idästä aina etelään asti kuulemaan muun muassa Ristoa ja M.A. Nummista Korjaamolla. Lähtö välietapista määränpäähän tapahtui kohtuullisen myöhään ja istuskeltuamme ensin noin kaksi tuntia Mikonkadun Meze Pointissa 9 ruudun pienoismezejen ja viinin äärellä jatkoimme taaperrusta kohti Töölöä.

Koska mukana oli vain maalaisia, kävelymatka paljastui huomattavasti pidemmäksi kuin etukäteen oli annettu ymmärtää ja seurueen heikoimman lenkin jalat menivät pellekengissä melkoisen tohjoksi.

Perillä Korjaamolla ehdimme seistä valtaisalta näyttäneen jonon jatkona noin viisi minuuttia, kunnes pienehkö naisihminen tuli kertomaan, että paikka on loppuunmyyty. Seurueen keskimmäisen jäsenen mielestä kyseinen täti näytti jotenkin tutulta, mutta onneksi mitään randomoituja sinunkauppoja ja epätoivoisia keikallepääsy-yrityksiä ei harjoitettu.

Siirryimme sen sijaan lähistöllä osuvasti sijainneeseen Janoiseen Loheen ihailemaan lumihiutaleiden leijailua ja joulukorttimaisemaa. Saimme huolestuttavat istumapaikat pelottavan läheltä baaritiskille johtavaa reittiä ja hyvin humalaisen seurueen vierestä. Pöydässä oli urheiluliite, jossa esiteltiin muun muassa nuori venäläinen tennistyttö, jonka nimi on unohtunut. Sijainnista huolimatta mitään vahinkoja ei aiheutunut, ellei lasketa sitä, että ylimmäinen matkaoppaamme läikytti loput kaljastaan urheilulehden päälle ja sivut liimautuivat kiinni.

Sen jälkeen jatkoimme matkaa rautatieasemalle, joten sen pituinen se keikka.

Ensi lauantaina paremmalla onnella, tiedolla ja ennakkolipuilla Suomenlinnaan ja Viapori Winter Blues, jossa mukana Honey B & T-Bones, Tuomari Nurmio ja Tohtori Hillilä.