2. (???)
3. Ämy 25 v.
4. Porno with whiskey (Jailhouse rock)
5. Viiala
6. Imagine
7. Kauppaopiston naiset (Summertime blues)
8. Remu gave me a jacket
9. Vi ska spela rock
10. Johnny B. Goode
---
11. Perseitä, perseitä, perseitä
12. Pieni iloinen koira
---
13. Setä Ben ja hänen lentävät syntetisaattorinsa:
Minut lukittiin vahingossa galleriaan
"Terblee lisää" --- "Play it loud!" Dobly oli ilmeisesti kohdallaan. Karin 30. Ämykeikka huivaistiin ilmoille hyvissä ajoin varttia vaille kaksi iltapäivällä. Juhlan kunniaksi festivaalin organisaatio muisti esiintyjää amerikkalaisen viskin muotoisella lahjalla. Tuotetta oltiin innokkaasti lahjoittamassa yleisön edustajalle, ennen kuin tavallistakin tehokkaamman pyörremyrskyn lailla tapahtumassa häärinyt järjestysmiesnainen poisti pullon huvialueelta. Yleisölle jäi sentään Porno with whiskey.
I'm in the middle of climax! Välispiikeissä hehkutettiin muun muassa kaikkien aikojen suomalaista keikkavuotta, jota värittävät kansainväliset rocklegendat ja Kari Peitsamo. Kaikesta tästä huolimatta ehdimme myös ihailla retkihuovan vieressä ja alla touhunneita muurahaisia, mustia ja varsinkin punaisia, kuten tapahtuman poliittiseen sävyyn kuuluu. Lisäksi paheksuttiin Hämeen Sanomien, tuon entisen IKL-sanansaattajan, henkistä olemusta, johon ei lukeudu Ämyrockin esitteleminen viikonlopun tapahtumalistalla (!).
Setissä lienee seikkaillut myös Singapore Joe, mutta seurueesta ei saatu tähän vahvistusta. Ämyretken pakolliset matkabanaanit olivat unohtuneet kuulijoilta, eikä Karin Cochran-Berry-Richard -linjalla toteutetun unelmien klassikon "ostin sulle jättiläisalttoviulun" pääesiintyjä ollut sekään mukana ennakkokaavailussa.
Reaalisia viuluja toki oli kuultu jo päivän ensimmäisen esiintyjän, demokilpailun voittaja Circusfolkin osuudessa. Folkia ja jättiläisfontteihin rinnastettavan selkokielisiä progevaikutteita risteyttävä kokoonpano teki posiitivisen vaikutelman jo alle kahdessakymmenessä minuutissa. Yhtye tuntui paitsi viihtyvän myös kunnioittavan sekä soiton ja laulun jaloa taitoa että yleisöä, ja yhdistettynä nämä kolme tekijää lupaavat paljon. Circusfolk kannattaa varata vaikkapa karonkan taustabändiksi, eikä tätä toteamusta pelottavasta ilmiasustaan huolimatta ole millään muotoa tarkoitettu loukkaukseksi.
Paikalliselinvoimaista Raappanaa tyydyimme kuuntelemaan sivukorvalla varhaissikaosaston puolelta (tuolloin lähes tyhjä anniskelualue). Huumoripopiksikin kutsuttu Aksu taas ei tehnyt sanottavaa vaikutusta prinssi- ja prinsessaosastoineen, vaikka "Kymmenen euron seteli" hymyilyttikin - kun on rahaa, voi ostaa kaikkea kivaa. Yleensä on kuitenkin syytä huolestua, jos väliosuudet viihdyttävät enemmän kuin musiikki.
Virolaiset vieraat eli Kosmikud:in menetimme lähes kokonaan keskittymällä maailmanparannukseen ja seurusteluun nyt jo huomattavasti vilkkaammalla anniskelualueella, mutta juomien ja päivällisen jälkeen saavuimme parahiksi seuraamaan Underworld Sleeping Societyn jälkimaininkeja. Osittain on pakko yhtyä takana seisseiden nuorempien tahojen kommenttiin: "Hirveetä paskaa." Yhtyeen esiintymistä ei suinkaan voi moittia, mutta erottuvuus on samalla tasolla kuin punaisten muurahaisten performanssi Che Guevara -lakanalla. Alkoholilla ei ollut osuutta asiaan.
Yleisesti Ämy vaikutti tänä vuonna hiljaisemmalta kuin edellisinä vuosina. Nk. nauhantakainen juoppo-osasto tosin laajeni laajenemistaan, mikä herättää kevyttä huolestumista ajatellen alueen palvelutasoa ja yhdistyksen taloutta. Se pakollinen T-paita sentään vaihtoi omistajaa.
Ravitsemuksellisesti parannettavaa jäi paljon verrattuna edellisiin kokemuksiin. Kalliinpuoleinen herkkulautanen ei nimestään huolimatta häikäissyt olemuksellaan: viisi lihaa muistuttavaa kebabsiivua, vetisiä pakastevihanneksia ja kuivumisen porteille ehtinyttä kurkumakoristeltua riisiä tomaattipyreen kera.
Hälläpyörän iltaesiintyjä TV-resistori oli tällä kertaa niin lähellä mutta niin kaukana. Kahden vuoden takaiset tungoskokemukset yhdistettynä Turun Päiväkodin muistoihin pitivät meidät poissa jatkoklubilta, vaikka päätös olikin osittain yksipuolinen.
Itse Ämyrockin kaksi viimeistä esiintyjää, Sur-Rur ja The Orkestra vaihdettiin yhdistettyyn Linnanpuistoon ja laatuoluen (pakollinen savuolut, 6,20 e) nauttimiseen aina niin runollisessa Birgerissä. Päivällä olimme jo lounastaneet maittavassa pizzeriassa nimeltä Tekes, mikä on tutkimuksellisesti hyvin huolestuttavaa.
Hämeenlinna, you can make it so nice!
